En ajatellut kirjottaa tänne enää, mutta?

Mä en oikeestaan tiiä käytkö sä täällä ees kurkkimassa enää, enkä ehkä haluukkaan erikseen kertoo sulle et kirjotin tänne jotain - mun tarkotus ku oli jättää se kirjottelu vaan tohon synttäripostaukseen.

Haluun kuitenkin lyhyesti ja ytimekkäästi sanoo et mä oon oikeesti jollain tapaa tosi ylpee susta ja haluun toivottaa ihan älyttömästi onnea kirjotuksiin ja muihin. Mä uskon, että tuut pärjäämään hyvin ja toivottavasti kaikki oikeesti osuu kohalleen muutenkin sun elämässä. Oot huippu.

Hyvää syntymäpäivää.

Tässä mä istun. Keskellä yötä hämärässä huoneessa koneen ääressä. Kirjottamassa tätä. Haluun jo etukäteen varottaa: tuleva teksti tulee todennäkösesti olemaan

A: ihan liian pitkä, 

B: ihan liian kliseinen ja 

C: ihan liian Anettemainen. 

Mut hei, oot jo varmaan tottunu. Tai varmaan nyt viimeistään totut.

28. marraskuuta 2016. Sinuhe. Oon aika varma, että siitä tää kaikki oikeesti lähti. Sitä edeltävä puol vuotta? Ei mitään merkitystä. Sitä ennen käytetty whatsapp-ryhmä? Ei mitään merkitystä. Vasta tästä päivästä, tai no yöstä, lähtien alettiin oikeesti olla tekemisissä. Sinä yönä me valvottiin, yhessä hämmennettiin muita meiän minuuttien laskemisella, ja ennen kaikkea: me juteltiin. Juteltiin siitä, mitä musa meille merkkaa, mitä yks tietty herra meille merkkaa ja no, kaikenlaista. Seuraava päivä käytiinki sit ihan ylikierroksilla - osittain varmaan johtuen univajeesta ja osittain sitten biisin tuomasta energiasta.

Jo sillon mua hämmens ihan älyttömästi se, miten helppo sulle oli puhua. En koskaan aatellut, et ykskään sieltä ryhmästä ois se tyyppi, jolle menisin heti ensimmäisenä kertomaan niin hyvistä ku huonoistaki jutuista. Yhtäkkiä joku päärynöistä tuntukin tosi samanlaiselta, mut samalla tarpeeks erilaiselta - koko ajan oli jotain juteltavaa.

Pakko myös sanoa, et meiän yhteiset jutut on myös parhautta. Yhtäccii tilanteet vaan eskaloituu, ja päädytään puhumaan Sohvi&Anette-showsta, jossa toteutetaan unia ja käydään läpi meiän social experimenttejä (kuten sitä, miten väärällä kädellä kirjottaessa ihmiset pitää kynää). Samalla oot kuitenkin ihminen, jolle voin keskellä yötä spämmätä avautumisia mun ahdistuksesta tai mistä ikinä, eikä mun tarvi koskaan miettiä et entä jos se ei enää ajattele musta samalla tavalla.

Suoraan sanottuna en ois koskaan uskonut, et mä voisin netin kautta tutustua noin mahtavaan tyyppiin. En haluis vetää tätä tekstiä liian ylistämiseks mut mun on silti pakko sanoo, että arvostan sua ihan äärettömästi. Mun silmissä sä oot tosi fiksu ja hauska, ja mä tiedän et tuut oikeesti pääsemään pitkälle siinä mitä sit ikinä teetkään. Work until you no longer have to introduce yourself, ja oon varma et tuut viel saavuttamaan sun hienot lentäjä-undercover-unelmat - tai mikskä ikinä ne sitte aikojen kuluessa muuttuukaan.

Vaikka oonkin jo sanonu et oot huikee tyyppi ja mä oikeesti tykkään puhuu sun kanssa ja kuunnella sun juttuja, ni ennen kaikkea arvostan sua sen takia, et sä oot uskaltanu kertoo mulle asioita ja oot ollu mun luottamuksen arvonen. Vaikka yleensä muille on tosi vaikeeta näyttää niit omia heikkouksia, mä koen et sun kanssa oon voinu olla just sellanen ku oon eikä haittaa, vaikka angstaisin. Samoin joka päivä sä kerrot itestäs vähintää yhen lainauksen verran. Joka päivä mä oikeesti valehtelematta ootan innolla, minkä tyylisen lainauksen oot sille päivälle löytäny - tai joskus ite osittain keskinykki.

On ihan älyttömän outoo aatella, etten oo koskaan oikeesti nähnyt sua. En oo koskaan voinu pelastaa sua eräiden feidauksilta, enkä oo koskaan käyny kuvailemassa sun kans. Etenki tällee sun syntymäpäivänä on aika surullista, ettei mul oo minkäänlaista "todistetta" meiän ystävyydestä - koska siis omg, nykypäivänä sitä mitä ei kuvata, ei oo oikeesti ees olemassa: not. Mut hei, viel joku päivä keksitää jotai kivaa, viimeistään sen jälkeen ku mä oon kans siirtyny tohon leikkiaikuisen ikään. (Leikkiaikuinen siks, et eihän meistä kukaan nyt oikeesti 18-vuotiaana voi aikuinen olla.)

Tästä tekstistä tulis varmaan aika pitkä, jos lähtisin oikeesti purkamaan kaikkea mitä nyt päähän tulee - tiiäthän, tälleen keskellä yötä yleensä ajatukset hyrrää. Joka tapauksessa nyt alkais olla aika lopetella, ensinnäkin siks, että kello on just nyt 23.56 eli on vaan 4 minuuttia aikaa siihen, et on virallisesti sun synttäripäivä. Tää nyt oli oikeestaan aika turha huomio, koska kun sä tätä luet, on jo sun synttäripäivä eikä kello oo ton verran.

Haluun vielä loppuun sanoo että kiitos. Kiitos, että oot osa mun elämää ja kiitos, että voin sulle olla just sellanen ku oon. Sä ansaitset pelkkää hyvää, ja mä toivon et mitä tahansa sä sun elämällä päätätkään tehdä, se tekee sut onnelliseks. Samoin mä myös toivon, et ketä ikinä sun elämään tuleekaan, ne tajuu kohdella sua hyvin ja on myös osa sitä sun onnellisuuden aiheuttamista.

Kuitenkin, hyvää syntymäpäivää Sohvi. Oot nyt virallisesti aikuinen.


(Ps. Jos mä joskus en enää oo samalla tavalla osa sun elämää - välit menee tai jotai -, toivon että muistat et oot heittämällä yks parhaista ihmisistä ketä tiedän.)